Spacemaker
Suomessa asuinrakennusten päivänvalo-olosuhteita määrittelevät vanhat, ainakin vuodesta 1959 lähes muuttumattomina pysyneet säännökset. Näissä säännöksissä päivävalo-olosuhteita määritellään muun muassa rakennusten etäisyydellä toisiin rakennuksiin, niiden korkeudella ja ikkunapinta-alan suhteella lattiapinta-alaan.
Tällä hetkellä yksi asuinrakentamisen trendi on asuntojen määrän maksimointi porrashuonetta kohden, mikä taas johtaa yhä syvempiin runkosyvyyksiin. Trendin johdosta asunnot ovatkin malliltaan aiempaa pitkulaisempia, eli kapeita ja syviä – mikä vaikuttaa puolestaan asuntoihin saatavaan päivänvalon. Kysymys kuuluukin, kiinnitetäänkö suomalaisessa asuinrakentamisessa tarpeeksi huomiota päivänvaloon?
Kun kaupunkien rakenne tiivistyy ja rakennusten korkeus kasvaa, nousee päivänvalon huomioimisen rooli entistä tärkeämmäksi. Sen lisäksi että valoa tarvitaan asuintiloihin käytännöllisitä syistä, on päivänvalolla myös terveysvaikutuksia: se vaikuttaa muun muassa ihmisen vuorokausirytmiin, hormonituotantoon ja unenlaatuun. Keinovaloilla saadaan valoa pimeyteen, mutta ne eivät ainakaan vielä pysty täysimääräisesti korvaamaan luonnonvalon terveysvaikutuksia.