Spacemaker

70 vuotta vanhat säädökset säätelevät asuinrakennusten päivänvaloa

Photo by Julius Jansson on Unsplash

Suomessa asuinrakennusten päivänvalo-olosuhteita määrittelevät vanhat, ainakin vuodesta 1959 lähes muuttumattomina pysyneet säännökset. Näissä säännöksissä päivävalo-olosuhteita määritellään muun muassa rakennusten etäisyydellä toisiin rakennuksiin, niiden korkeudella ja ikkunapinta-alan suhteella lattiapinta-alaan.

Tällä hetkellä yksi asuinrakentamisen trendi on asuntojen määrän maksimointi porrashuonetta kohden, mikä taas johtaa yhä syvempiin runkosyvyyksiin. Trendin johdosta asunnot ovatkin malliltaan aiempaa pitkulaisempia, eli kapeita ja syviä – mikä vaikuttaa puolestaan asuntoihin saatavaan päivänvalon. Kysymys kuuluukin, kiinnitetäänkö suomalaisessa asuinrakentamisessa tarpeeksi huomiota päivänvaloon?

Kun kaupunkien rakenne tiivistyy ja rakennusten korkeus kasvaa, nousee päivänvalon huomioimisen rooli entistä tärkeämmäksi. Sen lisäksi että valoa tarvitaan asuintiloihin käytännöllisitä syistä, on päivänvalolla myös terveysvaikutuksia: se vaikuttaa muun muassa ihmisen vuorokausirytmiin, hormonituotantoon ja unenlaatuun. Keinovaloilla saadaan valoa pimeyteen, mutta ne eivät ainakaan vielä pysty täysimääräisesti korvaamaan luonnonvalon terveysvaikutuksia.

  • Photo by Christian Lambert on Unsplash

Valon vaikutukset ovat mitta-asteikkoja suurempia

Kun puhumme päivänvalosta, ajattelemme helposti ja virheellisesti usein suoraa auringonvaloa. Suora auringonvalo ei kuitenkaan meillä Suomessa ole tärkein valonlähde, vaan sirottunut valo. Sirottuneella valolla tarkoitetaan valoa, joka heijastuu pilvistä myös silloin, kun aurinko on pilvien peitossa. Vuonna 2018 on julkaistu eurooppalainen standardi sille, miten päivänvaloa tulisi laskea ja millä tasolla sen pitäisi olla eri tiloissa.

Suomessa nämä standardit eivät kuitenkaan ole pakottavia, joten niitä ei ole pakko käyttää – joten rakentamisessa päivänvalo-olosuhteitamme ohjaavat vanhat säännökset, jotka ovat niukemmat kuin naapurimaissamme. Pohjoismaalaiset viettävät sisätiloissa jopa 90 prosenttia ajastaan, eli päivänvalon huomioiminen rakennusten suunnittelussa on todellakin oleellista.

Päivänvaloa arvioidaan suurimmilta osin numeerisesti, jolloin keskittyminen fokusoituu helposti valon määrään. Tällöin yhtälöstä unohtuu helposti moni muu valon laadukkuuteen vaikuttava tekijä, kuten sen vaikutukset tila- ja käyttäjäkokemukseen, terveyteen sekä energiankulutukseen.

Numeerinen suhtautuminen ei ota tarpeeksi huomioon käyttäjäkokemusta, eli sitä, millaisena esimerkiksi asuintila koetaan: onko tila miellyttävä, tarjoaako se taiteellista kokemusta tai kenties yhteyttä luontoon. Kokemusta on hankala pistää mitta-asteikolle, eikä siihen vielä ole löydetty vastausta, miksi ihminen kokee päivänvalon niin tärkeäksi.

  • Photo by Christian Lambert on Unsplash

Kokonaisvaltaisempi kaupunkisuunnittelu huomioi myös valon

Asuinrakentaminen ei siis tosiaankaan ota valoa huomioon sen ansaitsemalla tavalla. Vaikka valo tiedetään tärkeäksi, on myös opetus aiheen tiimoilta yliopistoissa vähäistä eikä asialle myöskään anneta tarpeeksi jalansijaa myöskään rakennuttajien ja arkkitehtien käyttämissä ohjelmistoissa.

Löytyykö syy valon ylenkatsomiseen budjeteista ja oikeiden työkalujen ja tietojen saatavuudessa?

Jos valon määrä otetaan huomioon jo suunnittelutasolla ja osana kokonaisvaltaista kaupunkisuunnittelua, sen ei pitäisi vaikuttaa kustannuksiin. Suurempi vaikutus tulee näkymään kaupunkisuunnittelussa ja erilaisissa valinnoissa, kuten parvekkeiden malleissa, materiaalien väreissä ja ikkunoiden koossa.

Tietenkin valon huomioiminen vaatii myös sen osaamisen integroimista projekteihin – mikä voi olla koulutuksen vähäisyydestä johtuen haastavaa. Ongelmaan on onneksi kehitetty jo ratkaisu. Norjalaislähtöinen startup Spacemaker on nyt luonut tekoälypohjaisen ohjelmistonsa osaksi työkalun, jonka avulla valo-optimointi on aiempaa helpompaa.